Vetelin yhdistysken Sokkoretkelle lähdettiin tiistaina 26.5.26 Ahon tallilta klo 7.30 Juuso-kuskin ja matkanjohtaja Sari Torpan johdolla. Passelista otettiin loput kyytiin ja klo 7.45 aloitettiin sokkomatka kääntymällä 13-tieltä Kaustista kohti. Kaustiselta jatkettiinkin Kokkolan suuntaan kohti täysin yllätyksellistä päämäärää.
Sari aikoi anoa rahaa MSL:ltä ja sen takia pitikin meille ”oppitunnin”. Hän esitteli matkanvarren kouluja, työpaikkoja/tehtaita jne. kunnes autonnokka käännettiin kohti PIETARSAARTA ( matkaa oli vielä 38 km).
Oppitunnin kevennykseksi Sari luki sutkautuksia Toppaa hopero-kirjasta: ”Mennyttä kalua ko tummujussin autuus”. Monet jutut Suurkarista, Iso-Aapista ja monista muista. Hupasta kuunneltavaa oli ja pian lähestyttiinkin Pietarsaarta. Ohitettiin Snellman (työntekijöistä löytyy 40 kansallisuutta), Fresh Servant jne.
Aamukaffilla käytiin Campus Allegrossa. Neljältä vuosisadalta oli koottu rakennuksia lasikaton alle ja tämä kyllä näkyi Allegron arkkitehtuurissa.
Ulkona sitten meitä odottikin auton vieressä oppaaksi tuleva Riitta Palovuori. Hän johdatti meidät sitten opastetulle kaupunkikierrokselle: Pietarsaari on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjanmaan maakunnassa Perämeren rannikolla. Kaupungin perusti vuonna 1652 kreivi Jakob De la Gardien leski Ebba Brahe, tämä onkin ainut naisen perustama kaupunki. Miehensä kuoleman jälkeen kreivitär Ebba Brahe jatkoi tämän keskeneräisiä töitä ja muun muassa perusti Pietarsaaren, jolle antoi nimen (Jakobstad) miehensä mukaan.
56% kaupunkilaisista on ruotsinkielisiä, 30% suomenkielisiä ja 14% ulkomaalaisia.
Ohitettiin Runebergin puisto, Rautatieasema (laivanvarustaja Otto A. Malm maksoi Pännäinen-Pietarsaari pistoradan), Aspegrenin puutarha joka on kunnostettu 1990-luvulla alkuperäisten piirustusten mukaan. Sieltä löytyy mm. 60 omenalajia, kasvihuoneesta sitrushedelmiä, 200 pelargonia-lajia. Jäähalli nähtiin ja käytiin kääntymässä upean Pedersören kirkon pihassa. Kivikirkko on yksi Pohjanmaan vanhimmista keskiaikaisista kirkoista. Kirkonrakentaja Jakob Rijfin johdolla aloitettin sen ristikirkoksi muuttaminen vuonna 1787. Kirkko vaurioitui pahoin tulipalossa heinäkuussa 1985 mutta korjattiin ja otettiin uudelleen käyttöön ensimmäisenä adventtina 1986.
Pietarsaaren seudulta löytyy 17 kirkkoa.
Matka jatkui Runebergin katua: kuuromykkien koulu, Fredrica Runebergin (synt. 1807) suomenruotsalaisen kirjailijan syntymäkoti, koulupuisto (1.35 ha) josta löytyy 1000 erilaista kasvia, 200 erilaista ruusua.
Tämän jälkeen nähtiin upea vanha Strengbergin tupakkatehdas joka oli 1762–1998 Pietarsaaressa toiminut tupakkatehdas. Vanhempi punatiilinen osa on valmistunut 1898, pallomaisen kellotornin uudempi osa on valmistunut 1909. Tehtaalla oli 1600 suomenkielistä naista töissä jotka tekivät pitkiä työvuoroja mutta saivat sitten palkkansa suoraan käteen. 1880-luvun alussa tehdas valmisti satojatuhansia savukkeita vuodessa. Vuosisadan vaihteen uudistusten myötä tuotanto kasvoi yli 100 miljoonaan savukkeeseen vuodessa. Nykyään tupakkatehdas toimii tupakkamuseona.
Matka jatkui Skataa eli puutaloaluetta (44 korttelia puutaloaluetta, Suomeen suurimpia), ohitettiin mm. Pietarsaaren ensimmäinen koulu, Marian kansakoulu (Otto A. Malm lahjoitti määrärahan koulun rakentamiseksi ja koulu nimettiin sitten vaimon Marian mukaan). Seuraavaksi Aleksanterin puisto ja Westerlundin matkustajakoti sekä Malmin sairaala (kauppaneuvos Otto Malm testamenttasi Pietarsaaren kunnallisen sairaalan perustamiseksi 350 000 markkaa, sekä saman suuruisen summan rahastoon sairaalan ylläpitämiseksi).
Larsmon järven tarinaa sitten kuultiin: tämä on pengertämällä muodostettu tekojärvi Kokkolan ja Pietarsaaren välissä, näin saatiin teollisuudelle makeaa vettä käyttöön.
Runebergin tuvan pihalla käytiin jalottelemassa samalla ihailtiin kaunista rantamaisemaa. Tässä kalastus/metsästysmökissä Janne vietti lapsuutensa ensimmäiset kesät.
Vielä ohitettiin UPM, OSTP/Jaro ja kierrettiin Nautorin alueella. Satama-alueella nähtiin sahatavaraa jota viedään laivoilla eteenpäin.
Laivat ovatkin tärkeitä kuljetusvälineitä: 1 laivalasti vastaa 500 rekkaa!
Nyt se seikkailu vasta alkoi kun astuttiin MÄSSÄR-paattiin. Kaikki eivät sopineet sisälle joten osa joutui ”ulkosalle” vilposeen meri-ilmaan. Matka kesti tunnin verran ja vähän lopumatkasta oli keinutustakin.
M/s Mässkär on yhteysalus, joka liikennöi Pietarsaaren Vanhasta satamasta Mässkärin majakkasaarelle. Saarella toimii entisessä luotsiasemassa viihtyisä luontoasema, kahvila ja ravintola.
Ystävällinen isäntä Anders Boström oli meittä auttamassa paatista ja ohjasi sitten päärakennukselle. Siellähän meitä odottikin maukas lohikeitto kaljan ja saaristolaisleivän kera. Olipas hyvää keittoa ja santsatakin sai.
Sitten kuultiin Aten kertomana monenlaista tarinaa luotsiasemasta ja talkoolaisten pyyteettömästä työstä tämän hyväksi.
Yhdistys Mässkärin luotsiasema ry toimii meri-, saaristo- ja luontopainotteisena yhdistyksenä. Yhdistys ylläpitää Mässkärin käytöstä poistettua luotsiasemaa avoinna yleisölle sekä kerää ja jakaa tietoa merenkulusta, saaristoelämästä ja saaristoluonnosta kaikissa niiden muodoissa. Yhdistys on vuosien varrella kunnostanut asemaa, kerännyt tietoa vanhoista navigointimenetelmistä sekä rakentanut 1,4 km pitkän luontopolun esittelyineen. Yhdistyksen jäsenet työskentelevät talkoilla, ja luontoaseman ravintolan sekä vierasvenesataman odotetaan kattavan toiminnan kustannukset. Jäsenmaksuilla on suuri merkitys yhdistykselle.
Ulkosalla kuultiin lisää saaren asioista ja osa kävi vähän polkuakin kävelemässä minkä kylmähköltä säältä pystyivät. Sitten vielä sisälle missä sai vitosella nauttia lämpimästä kaffista nisupossun kera.
Klo näytti 15 kun asteltiin laiturille ja siellä meitä odottikin kaksi paattia, pienempään pääsi 13 henkeä ja näin kaikki päästiin nauttimaan paluumatkasta sisätiloissa. Hyvin matka sujuikin satamaan asti ja siellähän meitä jo odotti Ahon bussi ja kotimatka jatkui Juuson ohjaksissa kohti Veteliä.
Linja-autossa vielä kirjattiin nimi listaan ja annettiin palautetta päivästä sekä tulevia matkoja/retkiä sai ehdotella. Liisa kiitti kaikkien puolesta Saria suurenmoisesta sokkoilusta järjestelyineen.
Kiitos vielä Sari!
- tämän kirjoitti muistiinpanojen ja muistin perusteella Anttilan Riitta
